sleep the journey from your eyes

nyt sitä pupua! En olis uskonut yheksänvuotiaana heiluvaa pahvilaatikkoa sylissä pitäessäni, että sen laatikon sisältö olis mun elämässä siihen asti että täytän 18 ja poistuis tältä planeetalta 17 päivää täysi-ikäistymiseni ja omilleen muuttamiseni jälkeen. Se luppakorvanen, 72 papanaa keittiön pöydän alle yhtenä iltana vääntänyt pupu olis täyttäny tänään 10 vuotta, ja mun mielestä se ansaitsee yhen blogipostauksen.

 Tän pupun nimi oli Vili (tai Vilperi, riippuu kuka puhuu), vinkkinä kaikille jotka haluaa antaa lapsensa nimetä kaninsa Vili Vilperin mukaan: älkää antako. Paitsi jos se nimi sopii kantajalleen enemmän kuin itse alkuperäiselle hahmolle. Vilin lempiasioita oli matonhapsujen pureminen ja järjettömien siksak -kuvioiden juokseminen pitkällä matolla. Se vihasi oven vetämistä nenän edestä kiinni eikä kelpuuttanut muita pupuja kavereikseen koska oli itekin liian cool ollakseen pelkkä jänis. Naapurin kultainennoutaja väisti sitä ulkona kulkiessaan, eikä vahingossa lattialle jäänyt, erittäin myrkyllinen huonekasvi saanut sitä edes huonovointiseksi. Kaikkiaan paras pupu koskaan, eikä varmasti pääse unohtumaan!

birds flying high, you know how I feel

Näistäkin hetkistä on jo pari viikkoa aikaa, mutta aina voi ryömiä vähän taaksepäin kunhan muistaa tulla joskus takaisin. Turusta raiteita pitkin tänne Lahteen löytäneen ystävämme visiitti oli huikea, kovin moni ei kai ole tutustunu lähemmin satamasta keskustaan kävellessään erääseen eurovaaliehdokkaaseen (ANTSA) tai väistelly baarissa Ursulaa??

pururatoja, tornitaloja, asvaltin rakoja

Ollaan Henkan kanssa junailtu pitkin Suomea VR:n alennuslippujen myötä. En usko, että muuten olisin käynyt ihan lähiaikoina esimerkiksi Vaasassa, joka tosin nytkin näytti itsestään kylmän puolensa, mut pitäähän etelän rottia vähän palella. On hassua kuin nyt yli vuorokauden himassa oleskelu tuntuu jo niin oudolta että on pakko käydä edes kaupassa viettämässä minuutteja ettei olo käy liian levottomaksi. Ennen saatoin viettää viikon sohvalla eikä tuntunu missään??

Savonlinna oli erittäin okei kivoine taloineen, siltoineen ja jättilinnoineen. Kuitenkin Turku on ollu tähän mennessä paras, koska sillä on tarjottavana mielenkiintosen kaupungin lisäksi mielenkiintoinen ihminen, joka on ehtiny käyttää meitä mm. baarikierroksella ja vankilassa (tsektsek itse pahus!!). Laitapuoli vetää selvästi puoleensa, ja onhan tää ketä -kansa hauskaa porukkaa.

suo, kuokka ja Essi

Lappeenrantaan mennessä tuntu kuin olis päässy reilussa tunnissa junalla Venäjälle, koska 80% vastaan tai päin kävelleistä ihmisistä oli itänaapurin vieraita. Vähän hämmensi välillä tietyt kulttuurierot ja nauratti hyväntahtosesti se, että niillä oli todennäkösesti enemmän rahaa hallussaan kuin mulla koskaan tulisi olemaan. Lappeenrannassa oli myös kylmä ja melkeen tukehduin vaniljarinkelitankopullaani, älkää naurako ruoka suussa.

ravintolakahvilamummo oli söpö. Huhhuh nyt tää päivä on täysin epäuskonnollisesti pyhitetty puolialasti sohvalla ja sängyssä vetelehtimiseen niin että taas huomenna jaksaa. Ja sunnuntai-maanantai-tiistaina.

seuraavaks tuun kertomaan siitä kuin haluun kesällä vaellukselle koska viime kerrasta on yli vuosi aikaa!!

can I isolate your gene, can I kiss your dopamine

ei vitsit kuin rakastan tiedettä. Ehkä vaikeempi rakastettava kuin minä itse, mut niin antoisa ja palkitseva kun tajuu kuin siistejä juttuja on tutkittu ja tullaan tutkimaan ja mitä ei vielä tiedetä ollenkaan. Jos joskus tuntuu et on ihan hyödytön nii kannattaa funtsia et oot kuitenkin täydellinen ja suurimmaksi osin toimiva kokonaisuus miljoonia soluja jotka soluhengittää ja korjaa ja toimii just niin kuin pitääkin sun takia. Ja että kaikki mitä teet ja näät selittyy pääpiirteiltään tietyillä kaavoilla.

(http://micro-scopic.tumblr.com) pintakudosta, kärpäsentoukka, rotan kieltä, aivoja, kromosomeja + !!

Yks lisäpotku tähän rakkauteen tuli siitä kun mun yo -biologia lähti E:nä eteenpäin EENÄ ETEENPÄIN FUCKYEA ja nyt ootan kauhulla innolla puolipaniikilla pää ristissä ja aivot solmussa että onko ytl ymmärtäny mitä yritin niille kuuden tunnin aikana kertoa. Toivon että ne on vähintään samaa mieltä kuin mun biologianmaikka sen suhteen että saan ton tietyn kirjaimen papereihini, koska sillon ei oo lopuilla aineilla juuri väliä koska onnistuin siinä missä on mulle eniten näissä asioissa merkitystä. Koulu ei oo ihan vielä ohi mut enää muutama kurssi ja sit ens itsenäisyyspäivänä voin pyyhkiä kyyneleet ylioppilashattuun jos en oo päässy linnanjuhliin.

multitasking koska keskittyminen yhteen asiaan kerrallaan on tylsää

kiitos ihmiskehitys, kirjasto ja Fazer