mutta luovana hulluna tiedän tarpeeksi

Kolmas kerta kun alotan tällästä blogia, luulis että bloggerkin on leimannu mut toivottomaksi ja päättäny olla antamatta enää tätä kolmatta mahdollisuutta, mutta ähähä, onnistuin! Tällä kertaa tässä tuntuu olevan jotain ideaakin, kun elämä vihdoin on alkanu elää itteään ja kamerastakin tulee purettua kuvia useemmin kuin kerran parissa kuussa. Ei se tarkota sitä että saisin jotenki enemmän aikaiseksi, mutta näennäisesti ainakin voin olla ihan oikee (tyttö) bloggaaja. Viimeksi hölötin tässä alkutekstissä siitä mitä kaikkea mun blogi tulee olemaan ja mitä se jo on, mutta unohetaan tollaset nyt kun menneisyys on muutenkin aika mennyttä enkä aatellu oikeen suunnitella tällä kertaa mitä tästä tulee. Tai muutenkaan suunnitella mitään. En oo teuvo loman kuitenkaan vaikka välillä oonki ärsyttävä.

Ennen kaikkea (tai miksei jälkeenkin) haluisin laittaa tähän muutamia kuvia jotka mun mielestä esittelee mua itteäni jotenkin. Yritin ylisuorittaa ja valita jotain parhaita otoksiani kauniin elämäni varrelta mutta koska mun elämä ei oo ollu kovinkaan nätti eikä mulla ole hallussani puoliakaan niistä kuvista joista oon ees jollain tasolla tykänny nii päätän olla suorittamatta ollenkaan ja laittaa vaan jotain hassuja! ha-ha-hassu.

 tässä mietin pitkään (pari sekuntia), että vaikka huomioin kirjoja enemmän kuin esimerkiksi oikeita velvollisuuksia nii mulla ei oo kun muutama kuva niistä.

Eli tän mukaan mä olen heppa, vastaan hurjan tärkeisiin kysymyksiin, makaan yöllä nurmikolla, oon yhtäkkiä jakautunu sekä hepaksi että ihmiseksi, istun alivalottuneessa lentokoneessa, harrastan eskapismia hirsimökkien juurella ja myös fantasiakirjan kanssa, oon rajattuna piikkilangalla modernista asutuksesta ja myös uhkailukylteillä purkutyömaasta sekä istutan mieheni naaman hemulin kroppaan. Piti olla sarkasmia, mutta noista asioista totta on ainakin kaheksan asiaa.

Nyt glögin ja iltajumiutumisen aika :)