Käytiin eilen Helsingissä viettämässä aikaa kolmen (plus yhden plus yhden) kaverin kanssa. Tajusin, etten oikeastaan olekaan niin epäsosiaalinen kuin oon aina itselleni uskotellut, vaan tietynlaisessa seurassa voin olla just sellanen hölmö hymyilevä hölöhölö kuin oikeesti olen. En mä yleensäkään feikkaa, mutta varaudun ja mietin liikaa sanomisiani. Nyt oli hyvä, voisin taputtaa eilistä päivää päähän kun meni noin hyvin onnistumaan!
Nuo ihmiset tosiaan on huippuja. Ehkä korkeimpia huippuja hetkeen.
tissejä ei bongailtu nii tuon yhden piti sitten käyttää luovuuttaan. ihme nykyaika ku kaikki pitää tehä ite
tää on tämmönen kakkahätäsen hymy
Eilen hölkötettiin junalle, paheksuttiin uskisbändiä, hymyiltiin, juotiin kahvia, syötiin liian hyvää leipää, tallottiin pääkaupungin katuja lytympään, nähtiin ihmisiä, syötiin jättimäistä merihirviöpitsaa, todettiin vaatekaupoissa kulkevien miesten välisiä yliluonnollisia yhteyksiä, käveltiin tankotanssijoiden ohi pari kertaa koska oikeesti toki etsittiin kohdettamme, nähtiin lisää ihmisiä, juotiin taas kahvia ja istuttiin jälleen junassa.
Ihmislaji on kummallisen kiva tietyissä rajoissa! Mut hei ei sentään olla liian laumakäyttäytyjiä vaan voidaan nyt hyvillä mielin tuijotella ikkunasta ulkomaailmaa ja merkata oma koti taas sopivaksi reviiriksi.
