can I isolate your gene, can I kiss your dopamine

ei vitsit kuin rakastan tiedettä. Ehkä vaikeempi rakastettava kuin minä itse, mut niin antoisa ja palkitseva kun tajuu kuin siistejä juttuja on tutkittu ja tullaan tutkimaan ja mitä ei vielä tiedetä ollenkaan. Jos joskus tuntuu et on ihan hyödytön nii kannattaa funtsia et oot kuitenkin täydellinen ja suurimmaksi osin toimiva kokonaisuus miljoonia soluja jotka soluhengittää ja korjaa ja toimii just niin kuin pitääkin sun takia. Ja että kaikki mitä teet ja näät selittyy pääpiirteiltään tietyillä kaavoilla.

(http://micro-scopic.tumblr.com) pintakudosta, kärpäsentoukka, rotan kieltä, aivoja, kromosomeja + !!

Yks lisäpotku tähän rakkauteen tuli siitä kun mun yo -biologia lähti E:nä eteenpäin EENÄ ETEENPÄIN FUCKYEA ja nyt ootan kauhulla innolla puolipaniikilla pää ristissä ja aivot solmussa että onko ytl ymmärtäny mitä yritin niille kuuden tunnin aikana kertoa. Toivon että ne on vähintään samaa mieltä kuin mun biologianmaikka sen suhteen että saan ton tietyn kirjaimen papereihini, koska sillon ei oo lopuilla aineilla juuri väliä koska onnistuin siinä missä on mulle eniten näissä asioissa merkitystä. Koulu ei oo ihan vielä ohi mut enää muutama kurssi ja sit ens itsenäisyyspäivänä voin pyyhkiä kyyneleet ylioppilashattuun jos en oo päässy linnanjuhliin.

multitasking koska keskittyminen yhteen asiaan kerrallaan on tylsää

kiitos ihmiskehitys, kirjasto ja Fazer

we're all going

Ostin muutamaa viikkoa sitten tän kirjan, jota oon tuijotellu nettikaupoissa ihan liian kauan ja josta aikanaan luin ruokavälkällä ekat 40 sivua, melkein myöhästyin tunnilta ja myöhemmin kaduin sekä kyseiselle tunnille menoa että sitä etten ollu napannu tota kirjaa omistajaltaan lainaksi. Ihan aluksi tosta osui Tumblrissa joku diippi lainaus ja ilmeisesti upposikin, koska tän kirjan loppuun lukeminen oli tietynlainen pakkomielle.

“What the hell is that?" I laughed.
"It's my fox hat."
"Your fox hat?"
"Yeah, Pudge. My fox hat."
"Why are you wearing your fox hat?" I asked.
"Because no one can catch the motherfucking fox.”

Jotkut leimaa kirjan teinien hipsteriluomukeksi, mitä se kyllä osin on, mutta väitän ettei itse kirjan/kirjailijan syystä vaan sen saaman julkisuuden takia. Tää uppoaisi varmasti myös teini-iän niin henkisesti kuin fyysisesti ohittaneisiin, koska itse rakastuin jo John Greenin muihin teoksiin joita onnistuin käsiini saamaan. Joo, tässä juodaan punaviiniä yöllä nurmikolla maaten, mut huijaatte jos sanotte et vaa hipsterit tekee niin!

“The Colonel explained to me that 1. this was Alaska's room, and that 2. she had a single room because the girl who was supposed to be her roommate got kicked out at the end of last year, and that 3. Alaska had cigarettes, although the Colonel neglected to ask whether 4. I smoked, which 5. I didn't.”

“I said nothing — I hadn’t known Marya, and anyway, “listening quietly” was my general social strategy”



“'We are all going', I thought, and it applies to turtles and turtlenecks, Alaska the girl and Alaska the place, because nothing can last, not even the earth itself. The Buddha said that suffering was caused by desire, we'd learned, and that the cessation of desire meant the cessation of suffering. When you stopped wishing things wouldn't fall apart, you'd stop suffering when they did.” 

“What is an "instant" death anyway? How long is an instant? Is it one second? Ten? The pain of those seconds must have been awful as her heart burst and her lungs collapsed and there was no air and no blood to her brain and only raw panic. What the hell is instant? Nothing is instant. Instant rice takes five minutes, instant pudding an hour. I doubt that an instant of blinding pain feels particularly instantaneous.”

Lisämaininta: tuo kirjailija on nero. Se itsessään pakottaa tutustumaan näihin kirjoihin paremmin, koska älykäs huumori on se mikä tekee jostain tutustumisen arvosen. Lukekaa :3

and I do believe what we rely on

Tykkään listoista, kunhan niitä voi ja saa tehä täysin merkityksettömistä asioista.

asioita joista pidän:
omassa rauhassa oleminen
hiljaisuus
aurinko (mut ei kuumuus)
peitot (ja muut palelemisenestäjät kuten henkan kädet)
kaupungit
omasta ja toisen vartalosta pitäminen
valokuvaus
henkka
katusoittaminen
väsyttävät/rauhoittavat lääkkeet
mielenkiintoiset ihmiset
matkustaminen
biologia tieteenä
eläimet (miinus hämä-vitun-häkit)
yö
ystävät
vaellukset
ihmeellinen tunne että en ookaan niin kamala ja kyvytön kun oon 17 vuotta luullut

 kuvien jäsentely ja muu hienosäätö on tässä toissijainen juttu eikö niin?

olenhan nähnyt, kuinka joskus aurinko voi paistaa aivan pääni päällä

..eikä silloin tosiaankaan varjo lainkaan lankea

:---) niin kaunis aurinko että oli pakko lähteä ulos ihmettelemään. Pääsin muutamaa kymmentä metriä lähemmäksi kiivettyäni mäen päälle, silmiin sattui mut joskus täytyy kokee kipua tollasen asian takia. En muistanu mikä päivä tänään oli ennen kuin joku sen mainitsi. Ehkei sillä oo ees väliä jos sanoo vaan että tänään on hyvä päivä?

viereeni istui +60 -vuotias naisihminen kysyen kuivasti "mitä kuvattavaa tässä muka on?"

..kato ite.

ps. blogger taistelee hyvää mieltäni vastaan pilaamalla jokaisen kuvan laadun harvinaisen huolellisesti.. ei välitetä!

mul ei oo tänään viisauksii, voimaa

oho, englannin kieliopin lukemisen sijasta avasin syksyisen Lontoon -reissun kuvakansion. jospa voisinkin hypätä huomenna koulun liikuntasalin aneemisen pöytä- ja tuolisokkelon sijasta lentokoneeseen ja matkustaa hoon kanssa näkemään uusia mestoja. mut toisaalta jotenkin kummasti ootan huomista yo -koettakin, koska "sitten se on ohi" ja tietyllä tapaahan se on taas yks etappi lähempänä maalia. outoa et viimeset 13 vuotta sana ylioppilas on tuntunu vähän samalta kuin sana äiti, muille mahdolliselta mut mulle täysin vieraalta. huh, eimustaoosiihen mut näköjään on?? luulin olevani liian luuseri tähän.

kuitenkin jotenkin rättiolo, voisin unohtua hoon kainaloon pariksi päiväksi ja laittaa vaan silmät kiinni jos joku vaatis jotain.

sekunnin katsot minuu silmistä silmiin

ja matala mieli käy paperilla ilmi

and the days blur into one

Tätäkin voisi herätellä taas henkiin, tai ainakin päivittää. Hengissä tai elossa olemisesta en tiedä muutenkaan, mut olemisesta senkin edestä. Oon viettäny pari viime viikkoa reissussa siellä sun täällä eri puolilla suomea, reppu täynnä asioita joita en tarvitse ja pää unohtuneena aina edelliseen paikkaan, mutta mulla on ollut hauskaa. Tää sairasloma on saanu viikonpäivät menettämään merkityksensä, on vaan ollut aamu päivä ilta yö ja sama uudestaan. Kalenterissa eletään maaliskuuta, mä oon kai jäänyt johonkin marraskuuhun. Mutta kaikesta huolimatta musta tuntuu että pysyn entistä paremmin päivissä kiinni, ehkä toistelen rutiineja mut ainakaan en enää istu kaksin kerroin sohvalla tyhjin silmin välittämättä paljonko kello on ja mitä teen. Sitä vois kutsua edistykseksi. 

Keväästä on tullu pikkuhiljaa taas kuumin ykköspuheenaihe, ja sivuun sitä sen verran että mua on aina pelottanu kevään tulo. Tai en tiedä kuinka pitkä aika on aina, mutta viime vuodet oon jotenkin vaan selvinnyt kevään läpi enkä oo osannu olla ihmeissäni tai ilonen linnuista tai kasveista. Ehkä talven jumituksesta on ihan oma juttunsa ottaa muutama juoksuaskel että pysyy valosissa päivissä mukana. Mut tänä vuonna ekaa kertaa pitkään aikaan kevät ei tunnu ostoskeskuksen ihmishelvetiltä jonka läpi pitää rynnätä silmät kiinni.

oikeen kameran kanssa oon vieläkin yhtä saamaton kuin aikasemmin, mut ei toi puhelinkaan täysi lelu ole joten se on toiminu satunnaisissa tilanteissa ikuistajana. Oikeestaan on ollu hauskaa kaivaa jollain sekunnilla puhelin taskusta ja ottaa kuva. Se on aina kun koneella olis uus kiasma kun kattoo mitä kuvia missäkin on ottanu.