psyykeni on paloina lattialla

no ei nyt ihan mut liioittelu on tehokas tehokeino. Ainakin tehokkaampi kuin mun postaustahti, mut lupaan parantaa tapani tällä kertaa oikeasti (tää on ehkä enemmän aikomus kuin lupaus, oon uskomattoman huono motivoimaan itteäni jos se motivaatio on jo valmiiksi hukassa). Mitäkö oon tehnyt tän hiljaiseloni aikana?

seilannu pääni sisällä mut selvinny jokaisesta myrskystä
ollut pitkin suomea milloin missäkin milloinkin mut kivaa on ollut
juhlinut tärkeimpien ystävieni valmistumista ja ollut onnellinen siitä että itellä moinen tulevaisuuskriisi on vasta edessä
jumittanut, mut hyvällä tavalla
kummallisesti rakastunut taas uudelleen (tai sit vaan tajunnut olleeni koko ajan rakastunut). mihin? elämään ja mieheeni
tajunnut että on ihan okei olla vaan kotona pitkiä aikoja putkeen kun ei jaksa/pysty/halua osallistua ympäröivään olemiseen ja hälinään

 nyt kivat vapaapäivät ja sitten taas reissuun. Mä tykkään mennä ja olla, ja ehkä just ton tajuaminen on auttanu mua pitkälle voi itku.