Tätäkin voisi herätellä taas henkiin, tai ainakin päivittää. Hengissä tai elossa olemisesta en tiedä muutenkaan, mut olemisesta senkin edestä. Oon viettäny pari viime viikkoa reissussa siellä sun täällä eri puolilla suomea, reppu täynnä asioita joita en tarvitse ja pää unohtuneena aina edelliseen paikkaan, mutta mulla on ollut hauskaa. Tää sairasloma on saanu viikonpäivät menettämään merkityksensä, on vaan ollut aamu päivä ilta yö ja sama uudestaan. Kalenterissa eletään maaliskuuta, mä oon kai jäänyt johonkin marraskuuhun. Mutta kaikesta huolimatta musta tuntuu että pysyn entistä paremmin päivissä kiinni, ehkä toistelen rutiineja mut ainakaan en enää istu kaksin kerroin sohvalla tyhjin silmin välittämättä paljonko kello on ja mitä teen. Sitä vois kutsua edistykseksi.
Keväästä on tullu pikkuhiljaa taas kuumin ykköspuheenaihe, ja sivuun sitä sen verran että mua on aina pelottanu kevään tulo. Tai en tiedä kuinka pitkä aika on aina, mutta viime vuodet oon jotenkin vaan selvinnyt kevään läpi enkä oo osannu olla ihmeissäni tai ilonen linnuista tai kasveista. Ehkä talven jumituksesta on ihan oma juttunsa ottaa muutama juoksuaskel että pysyy valosissa päivissä mukana. Mut tänä vuonna ekaa kertaa pitkään aikaan kevät ei tunnu ostoskeskuksen ihmishelvetiltä jonka läpi pitää rynnätä silmät kiinni.
oikeen kameran kanssa oon vieläkin yhtä saamaton kuin aikasemmin, mut ei toi puhelinkaan täysi lelu ole joten se on toiminu satunnaisissa tilanteissa ikuistajana. Oikeestaan on ollu hauskaa kaivaa jollain sekunnilla puhelin taskusta ja ottaa kuva. Se on aina kun koneella olis uus kiasma kun kattoo mitä kuvia missäkin on ottanu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti