mul ei oo tänään viisauksii, voimaa

oho, englannin kieliopin lukemisen sijasta avasin syksyisen Lontoon -reissun kuvakansion. jospa voisinkin hypätä huomenna koulun liikuntasalin aneemisen pöytä- ja tuolisokkelon sijasta lentokoneeseen ja matkustaa hoon kanssa näkemään uusia mestoja. mut toisaalta jotenkin kummasti ootan huomista yo -koettakin, koska "sitten se on ohi" ja tietyllä tapaahan se on taas yks etappi lähempänä maalia. outoa et viimeset 13 vuotta sana ylioppilas on tuntunu vähän samalta kuin sana äiti, muille mahdolliselta mut mulle täysin vieraalta. huh, eimustaoosiihen mut näköjään on?? luulin olevani liian luuseri tähän.

kuitenkin jotenkin rättiolo, voisin unohtua hoon kainaloon pariksi päiväksi ja laittaa vaan silmät kiinni jos joku vaatis jotain.

sekunnin katsot minuu silmistä silmiin

ja matala mieli käy paperilla ilmi